Epäonnistumista ei ole olemassakaan
– paitsi siinä että lakkaa yrittämästä.
Kävin torstaina kaupassa töiden jälkeen ja ostin sieltä parasta oliiviöljyä mitä löysin (Tästä linkistä neuvoja hyvän oliiviöljyn löytämiseen) ja kovaa suomalaista hunajaa (kovaa siksi, että siihen ei ole lisätty ylimääräisiä aineita, että se olisi juoksevaa).
Illalla kotiuduttuani ja siivottuamme, päätin aloittaa kasvohoidon. Ei mennyt mantelikuorinta kuitenkaan ihan putkeen. Nimittäin, ei mulla ollutkaan mantelia! Näin sieluni silmin, että sitä olisi pitänyt olla vielä kaapissa. Vaan ei ollutkaan. Hätä ei ollut kuitenkaan mantelin näköinen, vaan päätin kokeilla niitä kahvinpuruja jotka jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin. Kahvinpurut olivat ehkä hieman liian karheita meikäläisen iholle. Seuraavalle kerralle täytyy keksiä jotain muuta karheaa. Esimerkiksi sokeri, tai sitten ruususuola. Joka tapauksessa, kyllähän naamavärkki tuli kuorittua ihan samalla tyylillä kuin kalliilla aineilla.
Kuorinnan jälkeen laitoin kasvoille kiteistä hunajaa, joka oli laatua tätä:
Annoin hunajan vaikuttaa noin 20 minuuttia. Kun kävin pesemässä hunajaa pois, niin tuntui, että se oli melkein kokonaan imeytynyt! Ilmeisesti ihoni oli oikein janonnut hunajan hyväätekeviä ainesosia.
Laitoin hunajaa myös huulille. Huuleni ovat aina sellaisen kuivan ihon ”peitossa”, joka lähtee välillä kuoriutumaan pois. Hunajahoidon jälkeen se kuiva iho pehmeni ja lähti helpommin irti. Täytyy ottaa tuo hunaja nyt ehdottomasti aktiivisen lisätestauksen alle. Jostain luinkin, että hunaja on hyvä huulivoide, jos vaan malttaa olla nuoleskelematta sitä heti pois.